Pohdiskelua aurinkolasien läpi kirkkaan valon alla – osa 2

•11/08/2010 • Jätä kommentti

Reilun viikon kestäneen kivuttoman olotilan jälkeen hammas aloitti vinkumaan aikaisempaa tykimmin, joten löysin itseni taas tuijottelemassa hammaslääkärin kirkasta valoa Ray-Banejakin komeampien arskalasien läpi. Viimeksi pohdin syvällisiä asioita, nyt oli aika tarkkailla avonaisen monttuni ympärillä häärivän parivaljakon otteita kevyemmin, uppoutumatta sen diipimpiin shitteihin. Tässä vaiheessa lienee syytä huomauttaa, että parivaljakko on eri kuin viimeksi.

Kartturi, perämies tai mikä-lie-se-vasemmalla-puolella-olevan-välineitä-tarjoilevan-henkilön-ammattinimike-onkaan oli tempaistu ilmeisesti aamulla kadulta suoraan hommiin. Tämä naishenkilö ei tunnistanut mitään kapteenin pyytämää työvälinettä, vaan esitti joka kerta tarkentavan kysymyksen tyyliin "ai onks se se missä on se pallo siellä päässä?". "Jooh…". Ja aina tuli väärä väline. Tunnistin tässä henkilössa itseni lapsena; isukki korjaa autoa, pyytää antamaan jakoavaimen, annan jakoavaimen, kuulen turhautuneen "ei ruuvimeisseliä, vaan jakoavaimen" -toteamuksen. Siinä mahan päällä olevalla tarjottimella oli operaation loppupuolella sen verran tavaraa, että kapteenillakin oli varmasti olo kuin pienenä. Oikeaa työvälinettä ei millään meinannut löytyä, ihan niinkuin ei sitä punaista lego -palikkaakaan robottia kasatessa.

Puheliaan kapteenin ansiosta sain kuulla, lentoreitin sijaan, kaiken mitä hampaalle tehdään. Latinaksi. Olin jo lopettamassa tarkkailua sillä siansaksa ei juurikaan mitään iloa tarjonnut, kun kuulin lauseen "annatko [latinankielinen -sana], rupes tulemaan tota verta vähän". Perämies antaa. Antaa lisää. Kapteeni sanoo "Imetäänpäs imurilla, ei näistä oo mihinkään" ja tunkee suhisevaa piippua poskeen. Välillä, kun kapteenin silmä vältti, yritti yli-innokas perämies porailla ja osallistua omalla panoksellaan mukaan kivun lievittämis -operaatioon. Voin sanoa, että hieman pelotti.

Lopullista arviota näistä arjen supersankareista on vielä mahdotonta antaa, sillä turpa on sen verran puuduksissa etten tunne edes kieltä suussa. Voi tosin olla, ettei se ole enää edes suussa. Mutta jotenkin on fiilis, että puudutuksen hävittyä ulvon kuuta susien kanssa kilpaa. Sudet, ties mistä syystä, minä kivusta ja vitutuksesta.

Lopuksi vielä vihjaisen teille, rakkaat lukijani, tämän otsikon alla ratsastavan saagan saavan ehkä jatkoa, sillä viimeistään ylihuomenna löydän itseni taas samasta asennosta makaaamasta suu yhtä auki. On aika aloittaa juurihoito. Olen fiiliksissä.

via email | Bubsin postmoderni posterous

Kategoria(t): Ei kategoriaa

Mitä tänään kuunneltaisiin – osa 2

•09/08/2010 • Jätä kommentti

Age Of Silence – Acceleration (2004)

Kovan luokan musikanteista koostuva norjalais -pumppu maisemoi abstraktia ja postmodernia kaupunkikuvaa raskailla syntikkapohjaisilla ja progepainotteisilla poljennoilla. Tunnelmointiin kontrastia tarjoaa jämäkät louhinta -riffit, jotka syventää synkkyyttä synkemmäksi synkällä tavalla synkistellen. Tästä huolimatta tavara ei ole liian synkkää, lähellekään. Mielikuvitusrikkaasta rumpaloinnista vastaa, bläkkis-heeboja innoittaakseni, Hellhammer. Mikäli jonniin verran nasaalimainen, jopa kiimaisia sävyjä huokuva, vokalisointi siellä täällä ei häiritse, suosittelen pyöräyttämään lätyn läpi. Ainakin kerran.

Loistokkain elementti: The Green Office and the Dark Desk Drawer

http://open.spotify.com/album/0onqBrdWSVlmtWqUi4kiIi

–
Mitä tänään kuunneltaisiin -postauksissa ehdotellaan mehukkaita, Spotifystä löytyviä, lättyjä rokkailtavaksi.

via email | Bubsin postmoderni posterous

Kategoria(t): rokkipoliisi, spotify

South Park: More Crap. Paras jakso. Ikinä.

•03/08/2010 • Jätä kommentti

http://www.southparkstudios.fi/episodes/1109/

// Autopostattu Postmodernista blogista | bubs.posterous.com |

Kategoria(t): Ei kategoriaa

Pohdiskelua aurinkolasien läpi kirkkaan valon alla

•01/08/2010 • Jätä kommentti

Päivystävän hammaslääkärin kidutustuolissa hikoillessa tuli tänään pohdittua niiden varsin komeiden aurinkolasien läpi, että kuka hoitaa näiden hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden omat hampelit? Ehdin käydä kaksi vaihtoehtoa läpi ennen kuin, hevospiireissä tutummin käytetty, nukutusaine vaikutti minuun.

Kovimmat sankarit ja sankarittaret tekee sen soolona käsipeilin avulla. Varsin tuttua narsistien, itsepäisten tai muuten vaan syrjäänvetäytyvien ja ei-sosiaalisten keskuudessa. Tämä ratkaisu lienee suositumpi miespuolisten keskuudessa, sillä kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää. Naiset valitsevat useimmiten seuraavan vaihtoehdon.
Sosiaalisemmat ja yhteisöllisyydestä diggaavat hampilääkärit kokoontuu vähintään kerran kuukaudessa yhteen järjestääkseen omat slumber partyt. Illanviettoon kuuluu mukavaa yhdessäoloa, siideriä, ikivihreitä musiikkikappaleita sekä tietysti siinä sivussa kurkitaan kollegoiden leegot. Samalla on hyvä ihmetellä Irmelin kruunujen hehkeyttä ja Jaskan kiilteen kulumattomuutta kuukaudesta toiseen. Illan päätteeksi vedetään purkki fluori-tabuja ja lähdetään himaan pötköttää. Tähän ratkaisuun miesten osallistumisprosentti on melko pieni, joskin se koostuu lähes kokonaan homppeleista, tirkistelijöistä tai niistä, jotka näkevät illanpäätteeksi piparin saannin olevan todennäköisempää kuin kotona. Jaska kuuluu tähän viimeiseen ryhmään.

Herätessäni luulen naamani jääneeni puolalaisen painonnostajan alle. Sen verran tuntuu lärvi turvoksissa olevan. Varovasti peiliin katsoessa helpotus on suuri huomatessani sieltä tuijottavan samanlaisen adoniksen kuin kotona peilatessa. Huh, komeus on edelleen tallella. Puoli naamaa on siis vaan puuduksissa. Sylki valuu suupielestä ihanan seksikkäästi. Kaksi päivää kestäneen helvetillisen kivun poistanut lääkäri ojentaa laskun ja ohjeistaa itänaapurin aksentilla jatkotoimenpiteistä. Koitan kiittää, mutten hallitse suutani sen vertaa että saisin selvää suomenkielistä sanaa sanotuksi. Venäjää en osaa. Tsippailen sylki valuen ulos huoneesta ja näen hoitajan aloittavan siitä muodostuneen vanan luuttuamisen. Vinkkaan seuraavalle menijälle, että kävelee varovasti sisään ettei liukasti.

Kotiin ajellessa, hiukan jo virkeämpänä, tajuan molempien aiemmin mainittujen kohtien olevan omaa fantasiaani. Eihän hampilääkäreiden leegoja tarvitse kenenkään tsekkailla. Nehän elävät niin ennaltaehkäisevää elämää ettei hammaspeikoilla ole mitään mahdollisuutta majoittua edes viikonlopuksi takahampaan kulmaan. No, onneksi minun kalustossani nämä mukavat vesselit saa elellä ihan rauhassa.

// Autopostattu Postmodernista blogista | bubs.posterous.com |

Kategoria(t): fakta

Hei hei heinäkuu

•31/07/2010 • Jätä kommentti

Tihkuvan kuuman heinäkuun viimeisiä tunteja vedellään. Sen kunniaksi Mokomaa. Bändiä arvostan yhtä paljon kuin Popedaa (eli en yhtään), biisikään ei ole mistään kotoisin (eli sulakkeesta), mutta video on jees (eli buenoa).

// Autopostattu Postmodernista blogista | bubs.posterous.com |

Kategoria(t): video

Mitä tänään kuunneltaisiin – osa 1

•29/07/2010 • Jätä kommentti

Blackstar – Barbed Wire Soul (1997)

Brittiläistä räkäistä rokkia, jossa aistittavissa myös pienehköjä määriä death'n'roll -elementtejä. Yhtye, joka nimetty Carcassin biisin mukaan, on perustettu '95 ex-Carcass jäsenien toimesta. Hemmot puuhasteli tämän levyn ja hajosivat rumpali/vokalistin aivoverenvuotoon.