•16/07/2010 •
Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
•29/06/2010 •
Jätä kommentti
Kategoria(t): Ei kategoriaa
•28/06/2010 •
Jätä kommentti
PE 25/06/2010 Herättyäni suuntaan saaristoon. Matkalla käyn vielä sihijuomaa, sillä juhlapatteristooni muodostui eilisen lämmittelyn johdosta pieni vaje. Täydennys on onnistunut, ja sen tuloksena kisajuomaa on enemmän kuin eilen. Lämmittely kannattaa! Olen sovitusta aikataulusta vain 1,5h myöhässä. Syytän menoliikennettä. Rannalla minua odottaa Busteri ja kylmä mallas. Loikkaan kyytiin ja rikon palan laituria. "Korjataan se huomenna", todetaan kuljettajani kanssa yhteen ääneen ja painetaan kaasu pohjaan. Busteri halkoo viisi metriä korkeita aaltoja yhtä onnistuneesti kuin Titanic neitsytmatkallaan. Matkattuamme 50 metriä olemme perillä. Ehdin juuri ja juuri avata saamani oluen. Pelastusliivejä kerkesin ihailla vain katseella.
Alkuilta grillataan. Saunotaan. Perus-settiä. Vielä vähän grillataan. Mahat rantapalloiksi turvonneina hypätään Busteriin ja suunnataan yhteen ilmansuuntaan. En vieläkään tiedä mihin niistä, mutta ketä kiinnostaa. Viisaimmat kyydissä olijat osaavat kertoa, että olemme menossa juhlimaan Juicea. Nyökkään coolisti, vaikka olen enemmän kuin hämmentynyt saamastani infosta. Muistelen joskus lukeneeni tämän hikipantaisen kaljupään haukanneen multaa, mutta ei kai se Juhannuksena tapahtunut? Ja jos tapahtui, miksi me sitä juhlittaisiin? Päätän olla rasittamatta arvokasta päänuppiani asialla ja hukutan viimeisenkin ajatuksen siitä mallaksella.
Saavumme isohkoon venelaituriin. Totean saapuvani Bustereiden kokoontumisajoihin, sen verran monta näitä Suomen sisävesien kuninkaita rivissä on. Kokko on jo tulessa. Sen lähellä on jokin baari. Tai siis sen tiski. Ja musiikkia. Otan oluen. Juhannuksen hukkumistilasto meinaa saada lisäystä, sillä vedän ensimmäisen suullisen väärään rööriin. Juomassa ei ole mitään vikaa, vaan tutussa äänessä jonka kuulen: "Hi, this is Jonathan from Spotify". Mitä helvettiä? En näe miestä, mutta ääni kuuluu. Sitten starttaa seuraava biisi. Olen taas kartalla. Käyn vittuilemassa deejiille ja annan tippiä kympin. Suosittelen käyttämään sen Premiumiin. Tai edes Unlimitediin. Mies on ihmeissään. Ei ymmärrä kieliä. Annan olla.
Useampi tunti vierähtää. Siinä ajassa myös Aleksi Valavuori (ja Unibet) on ehtinyt pilaamaan jo ihan vitun monta kertaa Juhannuksen. Olkapäähäni koputetaan. Paikallinen, ilmeisesti jo useamman aurinkovoidepullon nauttinut, naishenkilö pyytää tanssimaan. Hitaat kuulemma alkavat. "Näytänkö mie Kevin Costnerilta?", kysyn. Nainen silmät koripalloiksi suurentuneina tuijottaa ja näyttää kysymysmerkiltä. "Katos kun en mie tanssi susien kanssa", jatkan. Ei lähetystä. Tuijotus jatkuu. Päätän tehdä tämän vuoden Juicesta (nyt tiedän mitä fakiirit aiemmin tarkoittivat tällä) ikimuistoisen ja lähden Travoltana tanssilattia..laiturille. Tuskailen huohottavan tuksu-kloonin kainalohiessä pari biisiä ja liukenen paikalta.
Katselen ympärilleni. Kaikki ovat sammuneet paitsi minä. Ja kokko. Tekee mieli huutaa, mutta teen uuden kierroksen palavalla katseellani. Huomaan suurimman osan Bustereista hävinneen. Laiturin päässä mölistään ja viittoillaan. Navigoin sinne. Tällä kertaa onnistun loikkaamaan kyytiin rikkomatta laituria, mutta lautojen väliin jää toinen sandaalini. Pyydän kuskia kurvaamaan takaisin. Hetken päästä pyydän kuskia kurvaamaan sittenkin samaan suuntaan minne oli ensin menossa ja vähän helvetin nopeasti. Syynä tähän on laituria pitkin vyöryvä juhannustyttö levinneine kasvomeikkeineen ja makkara-hampaan-välissä-hymyineen. Sen mitä saan seineerimäisestä kiljunnasta selvän, hän haluaisi ilmeisesti ottaa Bon Jovin Alwaysin uusiksi. Kahden kesken. Huudan vielä kuskille, että painaa kaasua vaan. Sandaaleita saa aina uusia, mutta ihan heti en ole valmis sahaamaan aamulla itseltäni kättä päästäkseni tämän naishenkilön syliotteesta pois.
LA 26/06/2010 Grilliä. Saunaa. MM-kisoja. Mölkkyä. Juhlapatteriston tyhjennystä. Tavoitteena vain ja ainoastaan huuhdella eilisillan järkyttävät kokemukset pois mielestä.
SU 27/06/2010 Onnistun tavoitteessa. Herään kolmelta, juon pari pulloa Pepsiä ja totean olevani pian valmis kotimatkalle. Sitä ennen pitää vielä kaivella peräkärri esille ja täyttää se polttopuilla. Ei ole parempaa kuin mennä Juhannuksen paluuliikenteeseen peräkärrin kanssa. Huomaan palan laituria kelluvan edelleen rantavedessä. En ota asiaa puheeksi, sillä nyt ei jaksaisi remontti-Reiskailla. Olen aikataulusta 32 minuuttia jäljessä. En ehdi Saksa-Englanti pelin alkuun, vaan näen super-hyper-hidastuksesta saksalaisen persereiän (Kummeli -termein) vievän maansa 2-0 johtoon. Pelin jälkeen puran kuorman ja otan oluen. Kiva Juice! Siis oikeesti.
// Autopostattu Postmodernista blogista | bubs.posterous.com |
Kategoria(t): Ei kategoriaa